Sattuneista syistä ja valmistuneista töistä johtuen huomaan tulevaisuuteni olevan täällä. Se aiheuttaa paineita siitä huolimatta, että tulevaisuuden piti lupausteni mukaan olla stressistä vapaa ja huoleton. Vaikka pahimpina stressikausina johtava ajatus oli lipua tulevaisuudessa päivien läpi toimittamalla vain välttämättömät asiat ja lorvia loppuaika, alan jo kuukauden jälkeen olla levoton.
Rauhoittaakseni sisäistä suorittajaani tunnen pakonomaista tarvetta listata asioita, joita haluan tulevaisuudessa eli nyt (tai joskus myöhemmin) tehdä, nähdä ja olla. Listaaminen on yllättäen todella vaikeaa. Menneisyyden ja tulevaisuuden välisen aikahypyn aiheuttamasta jetlagistä kärsivä mielikuvitukseni on valveillakin unessa.
Silti kaipaan jotain kiinnekohtaa. Ja yleensä joku selkeä, suurehko tulevaisuuteen asetettu tavoite on toiminut sellaisena, tehden samalla elämästä vähemmän irrallista ja tarkoituksellisempaa. Nyt en osaa määritellä tällaista tavoitetta itselleni.
Ehkä en ole vielä valmis ottamaan haastetta vastaan, tai kuka tietää, ehkä vanhat tutut "paremmaksi ihmiseksi tuleminen" sekä "fiktiivisen kirjan kirjoittaminen" alkavat taas jossain vaiheessa kiinnostaa.
Sitä odotellessa jatkan lorvimista ja romaanien lukemista. Ja yritän opetella valokuvausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti